tiistai 27. elokuuta 2013

Kohti syksyä

Niin se vaan on, että kesä alkaa olla auttamattomasti lopuillaan ja taas mennään kohti pimeetä vuodenaikaa:/ Syksyhän on oikeasti tavallaan myös kivaa, ja varsinkin nyt on ollut vielä aivan mahtavat kelit, mutta se pimeys on jotain mitä en oikein siedä! Se vie kyllä niin energiatasot alas. Noh, nautitaan nyt kuitenkin näistä valosista aamuista ja illoista vielä niin pitkään kun niitä riittää! Toistaiseksi ainakin on vielä tuntuneet illat ihan mukavan pitkiltä työpäivän jälkeenkin:)

Kuukausi on mennyt niin älyttömän äkkiä, että vähän on jopa haikea olo sen suhteen. Pentu on siis tänään ollut mulla tasan kuukauden. Siitä ajasta on mennyt ikävän paljon päiviä myös huolehtimiseen ja murehtimiseen, sillä pennun kanssa ilmeni sellaisia inhottavia ongelmia, joita en olisi ikipäivänä osannut arvata tulevaksi:/ Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin toistaiseksi vakaa, ja toivotaan vain, että tulevaisuudessa saadaan elellä aivan rauhassa omissa oloissamme.

Meillä on kesän aikana menty itseasiassa jopa aavistuksen tokoilupainotteisella linjalla, ja varsinkin nyt Raiderin tulon jälkeen kun pikkupennun kanssa on niin paljon kaikkea pientä harjoiteltavaa sillä rintamalla niin myös Lucan kanssa tulee tehtyä huomattavasti enemmän:) Se on sinänsä ihan hyvä asia, että jostain ihmeen syystä tempaisin ja ilmotin meidät nyt pienen painostuksen alaisena syyskuussa tokokokeeseen:D Voi hyvänen aika, kaikkeen nolouteen sitä ihminen ittensä asettaakin! Määhän siis tiedän, että Lucalla ei ole voittajan liikkeet TIPPAAKAAN siinä mallissa, että niillä kannattaisi mihinkään kokeeseen edes lähteä ykköstulosta tavoittelemaan. Ja kun mulla taas on ollut vähän sellainen periaate, että tokokokeeseen ei lähetä ennenkun liikkeet ainakin teoriassa pitäis pystyä suorittaan kiitettävästi. Mutta se siitäkin periaatteesta sitten..

Noh, kai se on vaan ajateltava, että sinne mennään nyt kattoon tämän hetken taso ja sitten parsitaan taas lisää treeniä kasaan kun nähdään mitkä liikkeet pahimmin leviää (vaikka ne jo kyllä melko pitkälti osaan arvatakin).  Periaatteessa semmoiset liikkeet mistä pitäis pystyä ottaan hyvät pisteet on: paikkamakuu, seuraaminen, liikkeestä istuminen ja hyppynouto. Kaikki muu on aivan hänessä! Toki esim. kaukoja Luca tekee aivan äärettömän hienosti kotioloissa nyt, mutta koevireessä ja viimeisenä liikkeenä ei varmastikaan malta käyttää takapäätään.. että näin.

Agilityssä Luca väläyttelee silloin tällöin mahtavaa menoa, siis minun mielestäni:) Vauhti on ollut kesän aikana välillä oikein tosi hyväkin, ja treeneissä kaikki on tuntunut sujuvan jo jonkin aikaa. Mutta sitten on se meidän kisapeikko, että sitä nollarataa ei vaan pystytä tekeen. Ei treenitilanteessa, ei epiksissä eikä virallisissa. Oon kovasti koittanut miettiä, että kumman päästä se on enemmän kiinni?? Koska päästähän se kiinni on, se on varma. Kisoissa käynti on melko vähissä just sen takia, että sitä motivaatiota ei oikein ole kun ei tule tulosta. Vaikka esim. viime kisoissakin Tampereella ensimmäinen rata tuntui äärettömän kivalta, mutta sitten tulee niitä rimoja tai jotain muuta tapahtuu, AINA! Höh.

Pentu on kyllä osoittautunut aivan odotusten mukaiseksi, ellei jopa enemmänkin:) Äärimmäisen reipas ja energinen, ja niin äärettömän innokas oppimaan uutta ja tekemään mun kanssa kaikkea! Ei ole väliä onko kädessä joku resuinen vanha lelu vai nakinpala, aina tekee yhtä innoissaan:) Toisaalta on kuitenkin myös sillä lailla kiltti, että ei toistaiseksi ainakaan ole vielä onnistunut ärsyttämään vanhempia koiria pahemmin riehumisellaan eikä mene ketään ihan törkeästi riekkumaan. Niin innokkaana odotan tulevaisuutta, että millainen koira siitä kasvaa ja toisaalta tietysti myös yritän nauttia joka päivästä nyt, kun se on pentu. Vaikka se välillä tietysti vähän voimien päälle ottaakin kulkea pissa- ja kakkakoneen perässä huoneesta toiseen:D

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Uutta meillä

No nyt se myrkyn lykkäs! Meille tuli reilu viikko sitten yömyöhäsellä tommonen musta karvapallo, joka muistuttaa epäilyttävästi Ronia ja Reinoo pienoiskoossa. Mää olin aluksi ihan että hyi minkä hajunen, mutta kun se oli niin reppana niin aattelin että kai se muutaman yön voi meillä punkata. Ei sillä kyllä ollu ees reppua mukana, että sillä mää ihmettelin kovasti miten se on oikeen lähteny liikenteeseen.. 


Mutta nyt on sitte menny jo vaikka kuinka monta päivää ja täällä se vaan hengaa edelleen! Mun mielestä se kyllä kasvaa epäilyttävää vauhtia. Nooo, oon mää oikeestaan siihen jo vähän tottunu, sen typeryyksiä on välillä ihan hauskaa seurata ja sitten kun se tekee emännän kans jotain NAURETTAVAN helppoja tokojuttuja niin mää pääsen kans aina päteen kaikella osaamisellani, se on parasta:) Mää yleensä aina esitänkin kaikki osaamani temput siinä taustalla kun ne näpertää vaivalloisesti jotain sivulletuloja ja istumista niin sitte määkin saan aina namia! Ja kyllä se oli muutamana päivänä tällä viikolla kattomassa vähän mallia ku mää menin aksaa. Niin mää sitte päätin että mää meen nyt oikeen näytöstyyliin, ja emäntä oli ainaki tosi ilonen ku mä tein kaiken niin hyvin, se on aina huippua! 

Se mua vähän ärsyttää kun aina ku meen johonkin ottaan päivä- tai iltalepoja niin se hiipii siihen mun selän taakse. Sitte se pistää kans siihen maate ja jotaki ynisee. No mää oon muutaman kerran antanu sen siinä olla ku kyllähän se kuitenki on ymmärrettävää että meikäläinen on kohtuullisen kova vahtikoira, että se varmaan vähä yrittää päästä mun kaveripiiriin. En mää kummiskaan vielä oo sitä ihan täysin hyväksyny, koska välillä se on myös aika rasittava ku se tulee mun eteen pomppimaan niinku joku vähäjärkinen. Sillon mää saatan sille näyttää vähä hammasta. Joku roti tässä hommassa on kumminki pysyttävä!

Katotaan ny kuinka kauan se meillä viipyy, Roni kyllä eilen kertoili mulle kauhutarinoita siitä, että samalla tavalla kävi Reiskanki kanssa. Että yks päivä se vaan tuli ja eikä oo sen jälkeen lähteny. En tiiä mutta jos se alkaa mua joka paikkaan seuraamaan niin mää alan ehkä käymään Ricon kans neuvotteluita josko se ottais sen hoiviinsa. Rico on kumminki semmonen vähä höperö vanha paappa jo niin se jaksaa leikittää noita toheloita. Ainaki siihen asti jos siitä tulis joskus yhtä järkevä ku esmes Ronista, niin kai mää sitte voisin sen kans joskus yhessä lenkillä käyvä tai jottain puuhastella. 

Tässä mää teen tokoo täydellisesti niinku aina niin kattokaa ny ku toi yks yrittää tarjota sivulle tuloo tuolla ihan väärällä puolellaki:D 


No meijän piti sitte istua nätisti rivissä ku emäntä halus ottaa kaikista koiristansa kuvan. Ricolla on vissiin jottain ongelmia tasapainon kans ku se on niinku Pisan kalteva torni!