keskiviikko 30. tammikuuta 2013

T & T osa 2.

Ja turhautuminen jatkuu! Tai ei se enää oikeastaan jatku, mutta märehditään nyt kumminkin vielä läpi sunnuntain kisareissu, jotta voisi jälkikäteen lukea näitä ja paukutella henkseleitä sitten JOSKUS kun ne kontaktit on täydelliset ja kaikki kisoissa toimii:)

Lauantaina päästiin vähän reenaileen vielä ennen kisoja  team Marja & bortsukohelot seuranamme. Radalla oli useampi hyvä kohta hämykontaktien harjoitteluun ja otinkin ihan reippaita ohijuoksuja, putkiin ohjauksia ja kaikenlaista kunnon pysäyttelyä kontakteille. Ei siis yhtäkään nopeaa vapautusta tai yhdestäkään aavistuksesta ei päästetty läpi, joskin niitä muutama sinne tuli! Vielä tässä vaiheessa kaikki näytti ihan hyvältä:D Jotenkin aattelin että kun edellisenä päivänä on tehty NOIN selkeää kontaktireeniä niin jotain vois olla päässä vielä sunnuntainakin. Mutta ei.

Puolentoista kuukauden kisatauko oli jälleen tehnyt tehtävänsä sillä huonolla tavalla ja kuten pelkäsin, raivollahan sinne radalle lähdettiin. Ekana hyppyrata, joka jäi kyllä sikäli harmittamaan kovasti, että meillä oli nopein aika, mutta kaksi rimaa tuli alas tiukissa päällejuoksukohdissa:( Sen toisen niistä melkein jo lähtiessä arvasinkin, että suurella todennäköisyydellä tippuu ja sittenhän niitä tuli kaksi. Tähän oli ihan selkeät kolme syytä näin jälkikäteen analysoituna:
1. mun ohjaus oli hätäistä, enkä katsonut koiraa päällejuoksuissa!
2. Luca tuli niihin TODELLA viistosti ja kuten on niin monta kertaa todettu, nämä on sille haastavia sen takapään takia..
3. tämä on ehkä tärkein syy: Jo se, että mä ajattelin, että rima tulee todennäköisesti alas on melkoisen typerä lähtökohta lähteä tekeen kisarataa!
Tuosta asenteen merkityksestä on tässä viime päivinä juteltu useampien reenikaverien kanssa ja siitä riittäis kyllä juttua. Pitäis joku kerta yrittää saada aikaiseksi jopa ihan oma kirjoituksensa aiheesta!

Joo, mutta kuten sanottu, kaksi agirataa olivat sitten täydellinen paluu sinne meidän kisauran alkuajoille. Molemmat loppuivat ensimmäiseen kontaktiin, joka tultiin raivolla läpi ilman MINKÄÄNLAISTA yritystä pysähtyä. Pahintahan tässä oli se, että en saanut onnistunutta pysähdystä edes korjauskerralla, joten ei auttanut muu kuin lompsia ulos radalta pää punasena ja harmituksesta pihisten:( Huoh.

Ensi viikonloppuna on heti seuraavat kaksi agistarttia Lempäälässä, joka on varmaankin ihan hyvä asia. Eipähän ole ainakaan sitten liian pitkästä tauosta kiinni, ja viime viikonlopun sikailut pitäisi olla vielä hyvässä muistissa.. Jotenkin vain täytyisi saada myös se oma päänuppi sellaiselle vaihteelle, että sinne radalle lähdetään suorittamaan vain ja ainoastaan onnistuneita kontakteja ja uskoa siihen, että se myös tekee ne kuten harjoituksissakin. Kaiken muun saisi varmaan taas tässä vaiheessa unohtaa, sikäli kun ei meidän kisaradat ole tainneet koskaan esim. ohjausvirheisiin tms kaatua. Vanhan pessimistin sanoin siis leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! :)

maanantai 28. tammikuuta 2013

T & T osa 1.

Eli Tokoa ja Turhautumista tarkoittaa otsikko lyhykäisyydessään:)
Viikko meni taas ja mää en oo saanu mitään kirjoteltua, vaikka on täsä nyt jotain muka reenailtukin. Koitan muistutella asioita mieleen nyt useammassa eri postissa, kun tuppaa tulemaan aina niin hehtaarikirjoituksia..

- lauantaina Pro Caniksen tokosta käteen jäi lähinnä se, että seuraamisessa olis tärkeintä ottaa vain ja pelkästään häiriöreeniä. Muuta ongelmaahan siinä ei ole, mutta koska sitä suurta häiriöö on tehty todella vähän niin se kyllä vaikuttaa pahasti! Heti alkaa silmät muljuaan ja kontakti hajoaa. Ei kuitenkaan mitään ihan järkkyjä häiriöitä kannata Susannan mielestä tehdä, koska Luca selvästi paineistuu voimakkaasti niistä. Eli kohtuullista häiriötä ja kohtuulliset huomautukset kontaktin häviämisistä.
- Lisänä vielä paikkamakuun jälkeen vinkki noihin sivulta maahanmenoihin: koitetaan nyt josko niihin sais lisää vauhtia ja täpäkkyyttä kun ottaa siihen täysin uuden käskyn ja opettaa tähän sen tekniikan, että takajalat liikkuu ja etupää pysyy paikallaan. Tätä reenailtiin viikolla muutama kerta kotona ja ihan kivasti lähti löytyyn! Katsotaan mihin se vie vai viekö mihinkään.

- Maanantaina itsenäistä reenailua, kun agility oli peruttu. Tosi velttoa ja huolimatonta menoa, mutta silloin ei muistaakseni kontakteissa ollut ongelmaa.. Jotenkin tuntui vain puhti olevan koiralta pois, eli ei mikään hyvä reeni. Myös torstain reenaaminen jäi välistä pakkasen takia.

Perjantaina Sinin tokoa hallilla:
- luoksetulon stoppia. Alkuun näytettiin miltä se nyt näyttää, ja täytyy kyllä sanoa, että sekin oli jo parempi suoritus kuin pääosin kisamaisesti tekemällä:D Lisäksi palkkauksiin tuli ihan uusi oivallus: hämyssä pallo lentää HETI sen hämyliikkeen jälkeen uudella liikkeellä, eikä jäädä odotteleen pysähtymistä. Nää hämyt /suorat heitot sekaisin treenattunahan on meille jo vanhaa kauraa eikä se oo oikein mihinkään edennyt, mutta tuo nopeampi palkka nyt saattaisi tehdä asialle jotain! Muistutuksena itselleni, että välillä pallo lentää myös toisesta kädestä, millä pysäytysmerkki tulee. Vauhti pysyi kivana koko treenin ajan, mutta silti niitä suoriakin täytyy silloin tällöin väliin tehdä.
- luoksetulon maahanmenoa otettiin kiertojen/putkien kautta siten, että koira pitäis saada tuleen niin lähelle mua, että se mun suuri apu maahanmenoon olis tosi voimakas. Muutama kerta saatiin onnistuun tosi hyvin, mutta Luca ei meinaa millään tulla niin lähelle mua:D Tässä liikkeessä en oikeen edes tiedä, kumman otan käyttöön, käsimerkin vai käskyn... Käskyä oon käyttänyt, mutta käytännössä tässä täytyy lähteä melkein alusta uudelleen, niin huono se on tähän mennessä ollut! Täytyy kokeilla itsenäisesti myös suoralla: eli lyhyt matka ja koira maahan vasta aivan mun edessä.. Stopeissahan se suoralla toimii paremmin kuin kierrätysten/putken kautta.
Näissä molemmissa liikkeissä olis PALJON PALJON treenattavaa ja nyt tietäisin myös miten niitä lähtisin treenaamaan, mutta talvella näiden ulkona reenaus on vähän turhauttavaa, kun ei koira saa itseään pysähtyyn jäällä/lumella kumminkaan niin tehokkaasti..
- loppuun otettiin vielä liikkeestä istuminen nopsasti: istumisessa ei ongelmaa, se on hyvä ja varma. Sellainen huomio vain, että seuraamisen voisi istumisessa muuttaa selvästi hitaampitempoiseksi kuin muuten! Se jo kertoo koiralle vähän mitä on tulossa, ja lisäksi se auttaa istumista kun se kesken kävelyn on niin epäluonnikas liikkeen vaihdos. Hyvä vinkki jälleen:) Tietty myös etupalkkaa sais paljon ottaa, vaikka joka kerta, että se katse pysyis sinne eteenpäin eikä pää pyöris edes takaisin mun kävellessä taakse. Tämä on sama kaikissa jäävissä!

Juup. Perjantain tokoista jäi kyllä ihan hyvä mieli ja paljon reenattavaa. Vielä kun ei työt ja muut harrastukset häiritsisi niin kyllähän mää reenaisin:) Mennään tuohon otsikossa mainittuun turhautumisosioon tarkemmin tämän postauksen kakkososassa, joka luvassa myöhemmin:)

perjantai 18. tammikuuta 2013

Lipsuu lipsuu

...Nimittäin kontaktit! Maanantain reeneissä samaa rataa kuin jo torstaina itsekseni tein. Kuten sanottu, tässä ei oikeastaan ollut mitään kummoisempaa ongelmaa ohjauksissa tai missään niin keskityttiin sitten vähän enemmän kontakteihin.
Nythän oon yrittänyt ottaa niitä hyvin sekalaisesti nopeilla vapautuksilla, hämyohjauksilla ja kaikkea siltä väliltä. Selvästi kumminkin on liikaa tullut niitä aavistusvapautuksia, koska nyt oli pitkästä aikaa kontaktilta lähteminen TOOOSI liipasimella. Tai tarkemmin ajateltuna ei oikeestaan ees liipasimella vaan melko persiillään:) Muutaman kerran alkureenistä ehti ottaa epäselvän aavistuslähdön kontaktilta ja sitten kun tein isoilla häiriöillä, siis ohjaten voimakkaasti seuraavalle esteelle niin sieltähän se karkaili iloisesti. Jep jep, kisoihin on reilu viikko aikaa joten nyt täytyy tehdä siihen asti VAIN ja ainoastaan isolla häiriöllä juosten ohi ja ohjaten seuraavalle esteelle. Uskoisin kyllä, että se ihan kohtuudella taas se varmuus palaa sinne kun tekee tätä muutamassa reenissä..Ongelmahan on vaan tällä hetkellä tuo paukkuva pakkanen, että katotaan koska päästään reenaan.

Tokoakin tehtiin kotitiellä tiistai-iltana. Ruutua ja merkkiä vain, mutta hyvä reeni silti! Ruutua nyt samaan tapaan kun viime perjantaina Sinin reeneissä, eli lyhyemmältä matkalta kävin vain näyttään paikan ja sit lähetys. Lähetys voi tosiaan tulla joko viereltä tai sit itse seisten puolimatkassa. Nyt tuli pelkkiä hyviä toistoja! Tosi kivasti lähti joka kerta ja hyvällä vauhdilla, paremmin kylläkin niin että oon itse puolivälissä matkaa. Eli otetaan ens kerralla enemmän sitä sivulta lähetystä. Loppuun otin vielä yhden kerran valmiin palkan ruutuun.

Merkkiä tehtiin vain niin, että ensiksi hetsasin lelulla siitä suoraa lähetys ilman mitään sivulletuloja. Tuli hyviä toistoja tästäkin, kun pidin matkan kohtuullisena (alle 10m), pidemmältä matkalta oli epäröintiä ja sellaista, että jäi pyörimään mun eteen. Hienoja merkkejä kumminkin, ja niistä lelupalkka. Tätä pelkkää merkkireeniä oliskin hyvä tehdä melkein vain ja ainoastaan korkeella vireellä ja lelupalkalla. Itse suoritus on Lucalle ihan selkeä, mut tällä sais siihen vauhtia ja "hauskuutta" lisää. Asia erikseen on sitten taas merkkireeniin yhdistettävät häiriöt, kuten ohjatun kapulat siellä kummittelemassa. Silloin namipalkka on ihan toimiva koska se lisää keskittymistä.




lauantai 12. tammikuuta 2013

Hitaasti alkuun

Niin se on vaan lähdettävä taas tähänkin vuoteen reenailujen kanssa, hitaasti mutta varmasti. Tämä viikko ollaan menty jotakuinkin normaalirytmissä eli maanantaina ja torstaina agilityä. Ehkä tein?! muutamana päivänä myös jotakin hyvin pientä tokoon suuntaavaa itsekseni (lähinnä pihalla leikkimisen yhteydessä stoppeja ja sisällä kaukojumppaa tms.) ja eilen sitten treenailtiin oman seuran hallilla Sinin opastuksessa.

Mehän ollaan Lucan kanssa käyty tokoilemassa ProCaniksella nyt kolme vuotta, joten tämä sieltä poisjäänti tuntuu melkoiselta shokilta vielä. Heti kuitenkin huomasi, että kun oli uus ohjaaja niin tuli ihan erilaista reeniä, eli kyllä sitä vaan pitäis välillä vaihdella ihmisiä joiden silmäin alla treenailee!

Vähän jähmeältä tuntui tekeminen ylipäänsä, mutta tässä tärkeimmät:
- metallinoutoa hypyn kautta. Ensimmäinen kerta oli huono, jäi hypyn jälkeen aavistuksen haahuileen eikä heti ottanut kapulaa, en antanut uutta käskyä vaan odotin hetken ja sit hakikin kyllä, tästä vauhtipalkka. Seuraavat toistot olikin sitten paljon parempia: hyvällä vauhdilla hypyn yli ja ilman epäröintejä otti kapulan, ja mikäli oikein muistan niin pitokin oli suht hyvä, ei siis sitä kalinaa kuulunut ollenkaan! Kaikista tuli vauhtipalkka, ja sitä onkin hyvä vahvistaa että myös se tuontivauhti pysyis hyvänä. Palautushan ei itsessään ongelma oo. Tästä jäi ihan hyvä mieli.
- Sitten ruutua. Sini ehdotti meidän täysin paikalleen seisahtaneeseen ruutuun uutta tyyliä: kosketusalusta kokonaan pois ja ruetaan opettaan alkuun lyhyemmältä matkalta vaan käymällä merkkaamassa paikkaa ruudussa ja lähettämällä, joko vierestä tai sit itse seistään puolivälissä matkaa. Tämä tuntui toimivalta, muutama epäröinti siellä alkupään toistoissa tuli, että jouduin antaan uuden käskyn mutta käsimerkkiähän saa käyttää!! Se tuntui auttavan kummasti. Tästä tuli ihan kivojakin kertoja, ja sekaan voi aina silloin tällöin ujuttaa jonkun kerran kun palkka on ruudussa, saa olla melko takaosassa. Juu, uskoisin että tämä on hyvä juttu, ja kun suurimmaksi osaksi ruutujumitus on kumminkin johtunut vain reenin puutteesta.. Sen reenaamiseen tarvitaan se tila ja pienet järjestelyt, joten liian harvoin tulee tehtyä..
- loppuun muutama tunnari kisanomaisesti. Täytyy muuten reenailla sitä mun kääntymistä selin! Koira pompsahti ties montako kertaa pois istumasta kun käännyin, ihmetteli selvästikin että mitäs hemmettiä tää on.. Eka kerta oli taas melko huono. Jo menovauhti oli hidas, työskentely itsessään ihan hyvää, mutta sitten otti oman, tiputti, epäröi ja haisteli muita. Lopulta otti kuitenkin oman mutta senkin pudotti vielä tullessaan maahan ja mitä lie kaikkea siinä venkoili. Noh.. Toinen kerta oli jo vähän parempi, ja siinä palkkasin sitten vauhdista. Tässä vauhdista palkkaamisessa täytyy vaan olla tarkkana, et palkka ei tuu liian aikaisin, vaan vasta sitten kun a) koira on puolivälissä tulossa tai b) kun se on edessäni, mutta ei odotetakaan perusasentoon. Muuten voi helposti alkaa odottamaan palkkaa jo oikean nostamisesta! Ottaen huomioon kuinka vasta ollaan edes alettu kokeileen tunnaria ilman ritilää niin täytynee kuitenkin muistaa, että siihen nähden kehitys on ihan hyvää! Nyt täytyy kuitenkin ottaa viikolla kotona yksi reeni ritilällä ja muistutella/vahvistaa sitä työskentelyä ettei se pääse heikkenemään.

Agilityreeneistä koitan saada jotain irti sitten ens viikolla, tällä viikolla maanantain teemana oli kontaktien sivu/taakse irtoamiset jotka muuten meni ihan ok. Torstaina omatoimista hömpöttelyreeniä, radasta ei oikein saanut mitään kummempaa irti. Ens viikolla mennään lauantaina ProCanikselle tokoilemaan, mutta tällä kertaa sielläkin eri ohjaajan oppeihin! Ja vielä viimeisenä kuulumispäivityksenä: kaksiin kisoihin pistin juuri äsken ilmoittautumiset menemään eli silläkin saralla starttaillaan tähän vuoteen.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Uuteen vuoteen

Totaalinen joulu- ja vuodenvaihdetaantuma valtasi mut selvästikin tuossa 20. päivän tienoilla viime kuuta, ja samaa haahuilua on jatkunut näihin päiviin asti:) Niin treenailut kuin kaiken maailman muut ylimääräiset velvollisuudet, kuten blogikirjoittelut on jääneet siis täysin retuperälle, mutta nyt on aika uus ja startti uuteen vuoteen otettu! Tästä se taas lähtee.. kai.

Kuten sanottu, viime vuoden kisaura meillä päättyi noihin edellisiin Tamskin kisoihin. Sen jälkeen kuitenkin vielä Samu Pehkonen kävi meidän seuralaisia kouluttamassa viikko ennen joulua. Olin tosi tyytyväinen, että pääsin osallistumaan, rata oli huippuhyvä treenirata ja ainahan on silmiä avaavaa päästä "uuden" kouluttajan oppiin. Siinä taas huomaa, kuinka eri asioihin eri ihmiset kiinnittävät huomiota ja kuinka erilaisia tyylejä on lukea rataa. Enää tässä vaiheessa en viitsi alkaa ruotimaan tarkemmin tuon koulutuksen sisältöä, mutta tärkeimpänä antina kaiketi se, miten paljon oma katse koiraan helpottaa myös koiran työskentelyä. Siis jos unohdan koiran selän taakse ja hätäilen kohti seuraavaa ohjausta on todella paljon suurempi todennäköisyys, että koira pudottaa rimoja tms. Ja tottakai se katse koiraan on nyt jo ihan perusasia, turhaapa siellä radalla muuten huitoo menemään ja tekee hienoja ohjauskuvioita jos ei ole hajua missä koira menee. Yksinkertaista, mutta yllättävän vaikeaa aina välillä!

Joulu ja uusi vuosi mentiin hyvin rennoissa tunnelmissa, treenikertoja tais tulla parin viikon aikana maksimissaan se kaks kappaletta (tokoa ei lähes ollenkaan..) mutta ulkoilua ja koirakavereita senkin edestä. Kyllä nuo juhlapyhät vaan aina on yhtä mukavia, tietysti niistä seuraa sitten pienoinen arkeenpaluu masis ennen pitkää:( Pieniä käynnistymisongelmia on jälleen esiintynyt, mutta nyt alkaa taas arkikin pyörähtämään käyntiin kun muistaa ajatella, että kesää kohtihan tässä mennään ja siinä matkan varrella on tiedossa kaikenlaista kivaa! Kevättalvikin on omalla tavallaan mahtavaa aikaa, jos vaan säät sattuu kohdalleen.

Eikös tämmöseen bloggailuun kuulu näin vuoden vaihteessa jonkinlainen edellisen vuoden yhteenveto ja uuden vuoden suunnitelmien listaaminen? Tässäpä sellaista koirailun kannalta:
Vuosi 2012 koostui näistä:
 - Aloitimme Lucan kans kisauran Loppiaisena Eckerössä, kun Luca oli JO 2 1/2 -vuotias! Kiire ei siis kisaamaan ollut, mutta toisaalta reenaaminenkin aloitettiin sen verran myöhäisessä vaiheessa eikä tavoitteet koskaan ole olleet niin korkealla, että ehtiipä sitä kaiketi näinkin:)
- Startteja ykkösissä kertyi lähes hurjat 30kpl, kesällä starttailtiin lisäksi myös oman seuran epiksissä. Alkuvaiheessa ja vielä kesälläkin kisaamista hallitsivat suuret kontaktiongelmat, mutta syksyä kohti ja melkoisen työmäärän myötä ongelma alkoi jäädä taka-alalle. Nykyään on mennyt kivasti näiden osalta jo pidemmän aikaa<3
- Lokakuussa noustiin vihdoin kakkosiin, siellä startteja takana nyt vasta muutama hassu. Kisaaminen tuntuu tällä hetkellä todella mukavalta, kunhan vain taas pääsisi!
- Tokossa suoritettiin AVO1 tulos joskus ööh.. Huhtikuussa? Sen jälkeen onkin sitten vain treenailtu. Vielä kesällä ja syksylläkin ajattelin, että kun nousu kakkosiin agilityssä tulee niin sitten treenaan voittajan liikkeet kuntoon ja menen kokeeseen vielä ennen vuoden vaihdetta, mutta tämän venähtäessä se sitten jäi:) Ei vain tunnu pystyvän keskittymään kahden lajin kisakuntoon saamiseen yhtäaikaa.
- Treenien ulkopuolella Luca on elänyt (mun silmin) hyvin vaihtelevaista ja tapahtumarikasta koiran elämää:) Markus on ollut vuorotteluvapaalla aina toukokuusta lähtien, eli päivisin ei oo tarvinnut paljon yksin olla ja kaikenlaisessa äijämenossa se on saanut olla mukana. Koirakavereihin uusina ovat vuoden aikana liittyneet Riconpoika Ralli sekä anoppilaan syksyllä muuttanut "piilomalinoissi" -saksanpaimenkoira Vilma.

Vuonna 2013 aiomme:
- Kisailla agilityssä sitä tahtia kun hyvältä tuntuu:) Nyt on kova hinku kisaamaan, ja parit kisat ajattelin käydäkin tässä tammi-helmikuun vaihteessa.
- Treenata edelleen samassa ryhmässä + itsenäisesti torstaisin. Lisäksi sitten näitä satunnaisia piristyksiä ulkopuolisten koulutuksissa (esim. viime kesänä 6vkon kurssi Pro Caniksella Markon opissa oli mukavaa vaihtelua)
- Tokossa tarkoitus olisi mennä voittajan kokeeseen AINAKIN ENNEN KESÄÄ:) Sanotaan nyt näin. Katsotaan miten sitten käy, mutta mieluummin aiemmin kuin myöhemmin.
- Tähän voi kuitenkin vaikuttaa suuresti se, että kolmen vuoden jälkeen jäimme nyt kevääksi pois ProCaniksen valmennusryhmästä päällekkäisyyksien vuoksi, eli treenitahti muuttuu varmasti huomattavasti! Tarkoituksena treenailla oman seuralaisen tokovetäjän, Sinin silmien alla ainakin joka toinen viikko, mutta olen aika huolissani siitä muusta treenin määrästä.. Tokomotivaatio pääsi vähän karkaamaan johonkin tässä loppuvuodesta eikä se ainakaan vielä ole täysin palannut. Sitä lähdetään nyt sitten kalastelemaan takaisin!
- Jatkaa myös kolmatta yhteistä harrastustamme, juoksemista ja kesää kohden kun mennään niin into vain varmasti vaan nousee:) Tietysti lenkkeillään myös rauhallisemmissa tunnelmissa ja elellään toivottavasti tervettä ja onnellista koiran - ja ihmisen elämää!