Mahti koira!

Vautsivau. Eilisen illan myöhäisreenailut ei ollutkaan ihan turha reissu:) Pitkästä aikaa tuntui, että Luca oli oma iloinen, etenevä ja itsevarma itsensä kentällä ja lisäksi teki TARKASTI! Yhtäkään rimaa ei tullut alas ja kaikki tuntui onnistuvan. Ihan mahtava reeni ja mahtava Luca<3

Tässä muutama muistamisenarvoinen asia:
 - ihmisnuoli on Lucalla hyvä ja toimiva ohjaus! sitä jarrutusta voisi ja kannattaisi varmasti vaan reenata edelleen myös lisää niin, että palkalla pysäytetään koira ennen hyppyä kokonaan, palkataan siinä ja sit vasta hypätään. Tehostais varmasti vielä sitä jarrutusta.. (niille jotka tietää radan, niin tiedän kyllä että varsinaisessa ihmisnuolessa lähdetään hypyltä suoraa sivulle päin, mutta se mitä tein kakkoshypyn jälkeen ennen putkeen menoa ja vitosputken jälkeen kutoselle ennen puomia oli mun mielestä lähimpänä ihmisnuolta.. Kertokaa jos oon väärässä:)) paitsi mikä se on jos tekee ensin ikään kuin ihmisnuolen sen jarrutusosion ja sit persjätön? Onko se ihmisnuoli-persjättö:D
- radalla oli kolme leijeröintikohtaa, jotka kaikki meni hienosti ilman onkelmia. En kyllä hoksannu ees palkkailla niistä kohdista eteen kun meni niin sujuvasti.. Niitäkin olis varmaan hyvä palkkailla ja vahvistaa, kun olis apuohjaaja heittelemässä lelua.
- kontaktit tehtiin nyt kaikki Elinan tavalla, ja siis ne oli kyllä muutenkin ihan huimasti paremmat mitä viime aikoina. Tuli vauhdilla alas asti ja pyssäs joka kerta. Muutaman kerran kuitenkin vapautui itse kun jatkoin ohjaamista keinulta kepeille, muissa kohdissa rataa pysyikin joka kerta hienosti. JES!

Mun piti ilmoittautua ensi viikon Tamskin kisoihin, mutta unohdin..:( Nyt siis seuraavat mahdolliset kisat on vasta heinäkuun lopussa Raumalla, jotenka todellakin tulee sitä taukoa! Tietty oman seuran epiksiin osallistutaan tässä, mutta muuten täytyy nyt vaan malttaa taukoilla kisojen kanssa.. Jospa se tekis ihmeitä myös niiden kisasuoritusten kannalta:)

Elinan reeni

Huppista keikkaa. Elinan reenistähän on nyt viikko aikaa jo, mutta ei voi mitään, niin tiukille veti aikataulut tuon juhannuksen suhteen:) Tässä siis vielä kooste siitä mitä muistan..

Rata oli tosi kiva! Ei mitään mahdottomia koukeroita ja kuvioita, vaan selkeetä perusohjausta, ja PALJON takaakiertoja. Luca oli aikalailla normaali oma itsensä, vauhti oli ok, mitä nyt loppua kohden hiipui ihan pelkästä uupumuksesta. Ihmettelinkin ääneen, että tehdäänkö meillä liian lyhyitä agireenejä kun koirat ei meinaa millään jaksaa tuota Elinan reeniaikaa:) On niin tehokasta!

Mutta joo, radalla etenemisessä ei ilmennyt (muistaakseni) mitään kummempia ongelmia PAITSI twistikohdassa:D Jälleen kerran jouduin toteamaan, että se selvästikään ei ole mun ohjaukseni! Yhtä ja ainoaa estettä hinkattiin miljoona kertaa siksi, koska minä en vain pysty suorittaan sitä ohjausta oikein. Toisin sanoen olen ihan järkyttävästi myöhässä siirtymässä pois koiran tieltä taakselähetyksen jälkeen, kiintopisteeni on täysin väärässä kohdassa, (eli esteen siivekkeessä eikä suoraan edessä) kun peruutan ja lisäksi käännän oman rintamasuuntani just sillon kun koira hyppää, mikä lisää pudotusmahdollisuutta. Tämä siksi, että kun käännän oman rintamasuunnan eteenpäin koira yrittää kääntää itseään ilmassa ja pudottaa helposti. Siispä twistiharjoitusta kovasti! Kun oikein mietittiin niitä sitä vastaavaa ohjausta ei oikein ole; saksalainen jättää ohjaajan koiran toiselle puolelle ja päällejuoksu taas ei sovi kohtaan, jossa suuntaa jatketaan suoraan edessä olevan hypyn jälkeen taas eteenpäin (eikä sivulle..) Ei siis auta muu:)

Kontaktien suhteen Elinalta tuli uusi käsky, kuinka niitä täytyy rueta tekemään reeneissä. Ei mitään omia pysähdyksiä ja vierelle palaamisia vaan yksinkertaisesti käsky ja sen jälkeen oma liike jatkaa seuraavalle esteelle asti ohjausta. Tämä siksi, että kuulemma yleisin syy miksi koira karkaa (kisoissa) kontaktilta on sen näppärä ajatus, että kun se pystyy lukemaan mun liikkeestä mihin mennään seuraavaksi niin se maksimoi nopeuden etenemällä sinnepäin jo ennen kuin on suorittanut kontaktiestettä loppuun. Enpä ollu tätäkään tullut ajatelleeksi.. Eli näin vahvistetaan sitä, että koira tulee nopeasti kontaktille, sitä ei jäädä sitä odottelemaan tai jarruttelemaan vaan edetään niinkun kisoissa edettäisiin, mutta ei vaan vapauteta koiraa kontaktilta ennen kun se oppii sinne pysähtymään.. Tätä siis tehdään tästä eteenpäin! Toivottavasti toimii:)

Siinä kaiketi tärkeimmät.. Juhannus oli karvakorville riehakasta aikaa. Mökkireissusta ja siihen liittyvistä seikkailuista kerron sitten ensi kerralla lisää, silloin saan toivottavasti myös kuvia mukaan!

Maanantaina Kallialassa

Reenailtiin siis tavalliseen viikkorytmiin kuuluvissa reeneissämme. Ihan perus rataharjoitusta, ja sanoinkin ennen reeniä, että katsotaas mikä on tämän päivän ongelma:)

No kontakteilta ei tainnut virheitä tulla, vaikkakin se on kyllä todella liipasimella lähteen sieltä heti mun liikkeestä.. eli sitäKIN pitäis vahvistaa väärillä sanoilla, valenytkäytyksillä yms. Kunhan vaan nyt pelittäis ees muuten normaalisti ne kontaktit! Mutta siis joo, niissä ei nyt ollut ongelmia, yleisesti ottaen vauhti oli kyllä vähän varovainen. Uskoisin, että johtuu tällä erää siitä pienestä paineesta, mikä sillä on päällä tehdä oikein kontaktit ja olla tiputtelematta rimoja. Tosin saattoi eilen johtua hieman myös juoksulenkistä, joka tehtiin ennen reenejä.
Kuitenkin hieno asenne ja yritys Lucalla oli eilen, sikäli kun rimat oli melko korkealla ja kontaktejakin oli paljon ja se teki kaikki hienosti. Yksi rima tuli tiukassa valssikohdassa alas, mutta sen korjauksen jälkeen pystyi kuitenkin jatkamaan samaan malliin. Vielä plussat ja miinukset reenistä:)

- yksi rima alas ja vielä ekalla korjausyritykselläkin
- vauhti oli normaaliin nähden hidas
- käännökset (esim. yksi valssikohta, jossa itse piti päästä nopeasti eteenpäin pitkälle suoralle) meni toooosi pitkäksi. Tämä myöskin varmaan johtui siitä, että varoi niin kovasti tiputtamasta..

+ ei yhtään kontaktivirhettä ja teki silti ilman hiipimisiä, jee:)
+ haki hienosti putken jälkeen kepit itsenäisesti kohdassa, jonka leijeröin puomin toiselle puolen, hienoa hienoa! Näihin keppien hakuihin luotan kyllä Lucan tapauksessa lähes 99% :)
+ teki hyvällä asenteella tarkasti, vaikka on varmasti sille melko rankkaa tällä erää reenaaminen, kun on tullut niin paljon sanomista kaikesta.

Huomenna reenataan tuoreen Suomen Mestarin opissa! En ole asiasta hirveän innoissani kun reenimotivaatio on nyt tällainen, mutta jospa se siitä taas..

Epikset ja ProCaniksen reenit

Jep. Tiistain oman seuran epikset ei menneet ihan nappiin meidän osalta. Kolme starttia, joista jokainen päättyi ensimmäiselle kontaktille. Kun ei se kerran nyt pysty niitä kisatilanteessa (edes tollasessa höntsyilyssä omilla esteillä) suorittamaan, niin tämä on kai ainoa keino tällä erää. T-O-D-E-L-L-A turhauttavaa. Oon muutenkin ollut huomaavinani nyt viime viikkoina, että kaikki nämä kontaktiongelmat, siis sikailut kisoissa ja varovaisuus reeneissä kyllä kiertää sellaista kehää. Itse kun oon jo useampaan otteeseen lähteny reenaamaankin ei niin hyvillä mielin, niin kyllä tuo koiruus sen heti vaistoaa ja käyttäytyy sen mukaisesti.. Ens viikolla Jänesniemen Elina tulee kouluttaan meidän kentälle, ja ajattelin kyllä kysästä hänenkin mielipidettä asiaan, että mitä tässä nyt pitäis tehdä. Ottaakko reeneissä aina nopeita vapautuksia kontakteilta, jolloin välttäisi hiipimistä, mutta taas lietsoisi mahdollisesti sitä kisoissa hyppäämistä sieltä? Vai palkatako jokaisesta kontaktista ja vahvistaa sillä oikeaa paikkaa?

Eilen sitten reenailtiin viimeisen kerran tänä kesänä Markon opissa. Olettaenkin reeni-into ei ollut korkeimmillaan tiistain jälkeen:D Heti alussa Luca tiputti yhden riman ja  varmaan muisti viime viikkoiset kolhimiset, jonka jälkeen teki vähän aikaa taas toosi varovaisesti tiukat hypyt. Jotenkin kuitenkin sit sai onnistumisista sen verran itseluottamusta, että loppureeni meni jo vähän paremmin. Joku tässä koko agilityssä nyt kuitenkin mättää tällä erää, en oikein tiedä mikä se lopulta on.. Reeneissä Lucasta on tullut jotenkin yliherkkä  reagoimaan kaikkiin asioihin, mitä joudun korjaamaan ja sitten taas kisoissa mennään pää kolmantena jalkana ilman aivoja. Kai sitä on vaan toivottava, että tämä menee ohi pian ja yritettävä pitää oma pää kasassa! Heinäkuussa onkin sitten tarkoitus löysentää reenitahtia. Kun kisojakaan ei oikein ole, niin tekee varmasti hyvää vähän rauhoittaa tilannetta kevään melko tiukan reenin ja kisailun jäljiltä.

Lomailusta puheenollen, Luca pääseekin juhannuksena taas mökkeileen! Karsinta on jälleen käyty, ja koirista mukaanlähtijöiksi valikoitui karvapäiden porukka, eli Reino, Luca ja Roni. Tässä vähän tunnelmia viime juhannukselta, jolloin samalla porukalla kävi arpaonni:)

Tämä tuleva viikonloppu keskitytään nauttimaan Suomen parhaasta agilitystä, kun matkailuauto starttaa huomenaamulla kohti Tikkakosken SM-kisoja. Ei muutakun oman seuran kannustuslakanat heilumaan ja voittajaveikkaus vetämään!

Minkä kesäsade kastelee..

Viikonloppu meni emännän osalta tehokkaasti polttaroinnin merkeissä, mutta Luca tuntui kuitenkin selviytyneen kunnialla äijäviikonlopusta:)

Sunnuntai-iltana otettiin pienet sisätokoilut eli reenattiin tunnaria, metallikapulan pitoa ja kaukoja. Tunnarissa ollaan nyt käytetty erittäin tehokkaaksi osoittautunutta tekniikkaa sen jälkeen, kun siitä aiemmilla keinoillamme ei meinannut tulla mitään. Toisin sanoen koira juoksi kapuloille, pyöri vähän aikaa ihmeissään ja nappasi sitten äkkiä mukaan jonkun kapulan summamutikassa:D Mutta toisin on nyt! Reenataan siis tunnaria kapulat ritilän alla, jolloin Lucan on pakko haistella eikä se saa kapulaa ollenkaan suuhunsa. Palkka tulee naksuttimella silloin, kun se haistelun tuloksena merkkaa oikean kapulan. KÄTEVÄÄ! ollaan nyt reenailtu 4-5 kapulalla, mutta se menee kyllä niin hienosti, että jos vain löytyis tarpeeksi iso ritilä niin määrää pitäis varmasti lisätä. Tähän olen tyytyväinen, sikäli kun tuo oppii tosiaan sen haistelun tärkeyden niin pidossa ja palautuksessa ei pitäis olla mitään onkelmaa. Lisäksi tykkään siitä, että Luca tekee tätä harjoitusta tosi kivalla vireellä, keskittyneesti mutta innokkaan täpäkästi.

Metallikapulan pito tuntui kans pitkästä aikaa edistyneen, ei ollenkaan sitä hampaissa kalinaa mitä on ollut. Ote oli kerrankin hyvä ja napakka, eikä meinannutkaan irroittaa ennen käskyä. Hyvä hyvä tämäkin:)
Kakeja otettiin vähän eri etäisyyksiltä, helpompia kauempaa, vaikeimpia (sei-is ja sei-maa) lähempää siten, että takapää oli maton reunan kohdalla, josta oli helppo seurailla, liikkuiko. Ei kyllä liikkunut, mutta näihin tarvis kovasti saada lisää nopeutta nyt kun tekniikka alkaa muissa vaihdoissa olemaan kunnossa. Pelkään vaan sitä, että en ikinä saa lisättyä etäisyyttä noissa seisomasta vaihdoissa, kun ne tuntuu Lucalle olevan vaikeita varmaankin lonkkien takia. Noh, tämä on sellainen ikuisuusliike, joka välillä aina etenee ja sit taas menee takapakkia, mutta avoimen kokeessa alkukeväästä sattui onnistumaan nappiin, oli silloin 10.

Eilen illalla oli omista agireeneistämme vapaapäivä loppuviikon tehokkaan tahdin vuoksi. Käytiin siis juoksulenkillä. Ollaan harrastettu yhdessä juoksemista tässä Lucan aikuisuusaikana aina lumettomina kausina, tiiviimmin näin kesäisin. Eilinen lenkki oli siitä erikoinen, että päästiin juoksemaan sorateille anoppilan lähimaastoihin. Se ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan:D Kun oltiin juostu puolisen tuntia, alkoi auringonpaisteen seasta ripsiä muutamia pisaroita. No ei siinä mitään, mutta sitten kun oltiin muutaman kilometrin päässä kotoa alkoikin täys kaatosade ihan silmänräpäyksessä. Siinä sitten juoksenneltiin auringonpaisteessa ja rankkasateessa loppumatka melko ripeällä tahdilla:D Luca ei paljon korvaansa lotkauttanut, katsahti vaan mua, että tuuksääsieltä ja köpötti menemään tasasentappavaan tahtiinsa. On se vaan niin hieno lenkkikaverinakin:)

Tänään sit epistellään oman seuran kisoissa muutamalla radalla. Siitä lisää ensi kerralla!

Kesäillan pikareeni

Eilen illalla Luca pääsi jälleen mukaan kentälle, kun mulla oli reeni-ilta kouluttajan ominaisuudessa. Torstaisin vedän siis meidän seurassa agilityn mölliryhmää. Aloitin tässä hommassa vasta viime talvena ja kevät vedettiin reenit puoliksi siskoni Even kanssa, mutta nyt sitten kesän alusta alkaen ryhmä siirtyi kokonaan minulle ja Eve otti huomaansa uuden pentu/arkitottelevaisuuskurssin. Tykkään kyllä kouluttamisesta kovasti ja olen huomannut myös itse tehneeni monenlaisia oivalluksia muita opastaessa. Ja onhan se palkitsevaa nähdä kun ryhmäläiset edistyvät! 

Noh, tosiaan Luksu pääsi sitten vielä pikaisesti reenailemaan lopuksi. Edellisen päivän sähläysten jälkeen halusin nyt tehdä sille mahdollisimman nopeatempoista ja leppoista reeniä. 

Otettiin radanpätkän osana vähän putki/kontakti -erotteluja, jotka meni kaikki oikein jee:) Kontaktit teki taas alkuun pari kertaa tosi epävarmasti, ei tullut oikeaan kohtaan vaan jäi kontaktin alastulolle epäröimään ja tuli sitten loppuun asti vasta houkuttelemalla. Siispä otin pitkästä aikaa ihan pelkkiä kontakteja (kaikkia kolmea) naksuttelun ja etupalkan kanssa, sitten teki jo taas paljon kivemmin. Kauhean epävarmaksi se on nyt jostain syystä mennyt ihan kahden viikon sisään noiden kanssa eli edellisestä ongelmasta (kontaktien läpijuoksusta) on siirrytty seuraavaan:D Onneksi kuitenkin tuo helppo reeni näytti heti vaikuttavan ja lopuksi tuli taas hyvällä vauhdilla loppuun asti. Täytyy seurailla jatkuuko nämä epäröintiongelmat..

Muutenpa ei reenissä mitään kummaa ollut, vauhti oli taas kohdillaan ja yhtäkään rimaa ei tullut alas. Siis kontaktireeniä kontaktireeniä..Viime viikonlopun Nokian kisojen jälkeen tein myös sen päätöksen, että tästä lähin kisoissa en anna yhtäkään kontaktilta ryntäämistä anteeksi, vaan lopetan radan siihen paikkaan. Oon ollut tässä liian lepsu ja se on oppinu siihen, että kisoissa voi vähän sikailla. Eipä voi enää:)

Viikonloppu taitaa olla reenitaukoa, eli ei muuta kuin aurinkoisia päiviä kaikille! T. kuvan jättinenä.

Meidän poppoo

Vaikka Luca elääkin omassa kotonaan ainoan koiran autuasta elämää, on sillä silti melko tiivis lauma perhepiirissä. Lähes päivittäin ollaan kyllä nokitusten ainakin jonkun koikkukaverin kanssa, jos ei muuten niin yhtäaikaa reenaamassa. Tässäpä muutamia kuvia kavereista:

Rico (FI AVA Multakirsun Magicmiracle, s.2003) on meidän lauman nestori ja ensimmäinen oma koirani, vaikkakin se on ikänsä asunut vanhempieni kotona. Rico tuntee arvonsa laumassa ja nykyään se jättäytyykin useammin sivusta seurailijaksi nuorempien häsätessä. Ainakin vielä tänä vuonna Ripsa pääsee agilityn SM-kentille siskoni Marjan ohjauksessa. Katotaan kuinka valiopapparaisen vauhti vielä piisaa:)

Roni Romposiitti (Tammikallion Xavier, s. 2007) on sitten toiseksi vanhin Lucan isoveljistä ja ehdottomasti Lucan tärkein kaveri. Roni on ikuisesti huolestunut kaikesta ja yrittää pitää lauman kasassa ja hyvässä sovussa. PAITSI jos on pallo. Sen tuijottelu/töniminen ja heiton odottaminen kyllä vie voiton. Silloin ei pysty keskittymään muuhun.
Rompo kisaa myöskin agilityn 3-luokassa ja taitaa olla sertiä? vaille valio, vaikkakin on vuosien varrella aiheuttanut emännälleen reippaasti harmaita hiuksia omilla "rajoitteillaan" :) Silti Ronista ei voi kukaan olla tykkäämättä<3

Riemu (FI MVA Ceriinan Navarro, s. 2008) on sitten se meidän perhueen herra komea herra. Aiemmin Rimis ja Luca oli toistensa parhaat leikkikamut, mutta ainakin tällä erää vähän liian pieni ikäero ja molempien korkea urosleima aiheuttaa poikien välille pientä jäyhyyttä. Lisäksi Riemu on saanut uuden pikkuveljen Rallista, joka kyllä pitää pojan kiireisenä! Riemu on porukasta se, joka onnistuu aina olemaan kuvissa edukseen (ja etummaisena):D Rimppana myös omaa erikoistaitoja kuten liikkumisen peruuttamalla sekä erittäin äänekkään ja vaativan kävelytyylin.

Reino alias Reiska Reipsikka (Tammikallion Unbeaten, s. 2010) saapui Ronin perhueeseen vuoden 2010 lopussa. Roni on ollut tästä asiasta hieman huolissaan siitä asti, mutta pysytellyt kuitenkin vähillä äänin yli-energisen sähköjäniksen touhuiluista. Reino potee ehkä jonkinasteista ADHD:ta, mutta on silti hyväntahtoinen höösä:) Agilitykentillä Reipsikka vetää kieli keskellä suuta ja tarkasti, siitä isoveljet Roni & Luca saisi pikkuisen ottaa oppia. 

Ralli (Multakirsun Taran Toivo, s. 2012) on sitten se viimeisin niitti tähän arkkuun. Rampe on ja elelee Riemun huushollissa ja pitää kyllä huolen, ettei Riemun aika käy pitkäksi eikä se pääse liikaa patsastelemaan sohvien selkänojien päällä tai prinsessasängyssä. Ralli on toiminnan miehiä, niinkun isänsä Ricokin:) Vielä ei oikein ota selvää onko se lintu vai kala, mutta toistaiseksi Luca on ainakin pysytellyt hyvin varovaisena pienen valkean suhteen ja pyrkii tarkkailemaan riiviön käytöstä turvallisen välimatkan päästä.

Roki eli vanhempi belggariherra sitten taas asustaa anoppilassani ja vartioi siellä isoa tilaa työkseen:) Rokin ja Lucan kohtaamiset on joka kerta yhtä riemukkaita ja näiden kahden keskinäinen kanssakäyminen muistuttaa kyllä pitkälti sellaista isä ja poika -meininkiä. Rokin koti eli Lucan "mummula" on muutenkin Lucalle äärettömän mieluinen vierailupaikka koska siellä kaveri on onnistunut haalimaan itselleen oikein viimeisen päälle lellipennun aseman:) 

Tällainen on Lucan koiraperhe. Kuvista muuten ainoastaan alin kuva on omalla huonolla kamerallani otettu, ylemmät on kaikki siskoni Even otoksia. 

Agireenit ProCaniksella

Heippa. Tänään reenailtiin näin kesäiseen tapaan Markon opissa Mouhijärvellä. Ollaan siis nyt siellä neljän kerran tiiviskurssilla, normaalisti reenailemme agilityä pääosin omassa seurassa Marja-siskon hoteissa sekä satunnaisesti sitten vierailevien ohjaajien koulutuksissa.

Niin, reeni ei ollut kovin onnistunut siitä syystä, että Luca teloi itsensä kaksi kertaa samaan esteeseen (eri kohdissa), jonka seurauksena sen vauhti oli melko varovaista. Nää telomiset tuli just sellaisissa kohdissa, joissa Lucalla usein on ongelmia itsensä kasaamisen kanssa, eli tiukoissa viistoon hypättävissä hypyissä, joihin tullaan lujaa. Ensimmäisen kerran esteelle tultiin hyvästä vauhdista ja vastassa oli ahdas suunnaan muutos, toisen kerran päällejuoksuna. Nämä eivät koskaan ole kivoja juttuja kun selvästi näkee, että koira itsekin säikähtää tilannetta. Kuitenkin pitäis vaan yrittää itse minimoida kauhistelu, ettei nyt ainakaan lietso mitään paniikkia törmäyksestä. Sen verran tietysti katsoin, että Luca ei linkuttanut, mutta tosiaan varovaisuus lisääntyi ja se sitten vaikutti vauhtiin.

Marko antoi muutaman hyvän tipin tällaisia tiukkoja, kovavauhtisia "kasaamiskohtia" varten:
- oman vauhdin pysäytys ennen hyppyä eli rytmitys, jolla kerrotaan ponnistusvaiheessa suunnan muutoksesta
- päällejuoksussakin, kovavauhtisessa sellaisessa voi käyttää suhinaa antaakseen koiralle merkin tiukasta paikasta

Kontaktit oli myöskin taas tosi nihkeät, mutta se on sitten aivan toinen tarina, josta varmasti kerron myöhemmissä jaksoissa lisää! :) Päivän parhaana antina juuri nuo itsensä/koiran kokoamisten tärkeydet ja ehdottomasti reenin alussa tehty mielikuvaharjoitus radasta.

Ensimmäistä kertaa

Noniin. Nyt minäkin sitten sen tein, että käytin illan koneen ääressä väkertämiseen ja sain aikaan tällaisen blogin.

Olen seuraillut pitkään enemmän tai vähemmän monien koirakoiden blogeja, etenkin harrastusblogeja on mielenkiintoista ja inspiroivaa lukea omankin reenailun kannalta. Toisten reenipäiväkirjoista saa hyviä vinkkejä omiin harjoituksiin ja toisaalta myös koirakavereiden arkipäivän puuhista on aina mukavaa lueskella:)

Itselleni tämän blogin suurin tarkoitus ainakin näin perustamisvaiheessa on ehdottomasti juuri tuo reenipäiväkirjan pito. Tähän mennessä en ole kirjannut ylös koskaan mitään tekemisiämme, ja varsinkin näin kesäkaudella kun ohjatut tokoreenit ovat tauolla, jonkinlaiselle kirjanpidolle olisi kyllä tarvetta! Toivotaan siis, että tästä alkaa uusi, paremmin organisoidun harjoittelun aikakausi:)

Tervetuloa seurailemaan meidän elämänmenoa ja reenimietteitä, toivottavasti viihdytte!