Viikkotreenilöitä

Eihän siitä tauosta mittään tullu! Kun ens viikolla on itsenäisyyspäivät ja kaikki jotka sotkee normia treenirytmiä niin ajattelin siirtää taukoilun sitten sinne suosiolla:)

Tiistaina agilityä molempien kanssa, vielä sitä samaa Elinan rataa. Luca oli kyllä aivan ihmeellinen, vähän semmonen kisa-Luca:/ Siis ei tullu rimoja alas eikä mittään semmosta, mutta se tekee niin ihmejuttuja nykyään, että en ihan pysy perässä sen ajatuksen juoksussa. Siis olin etukäteen päätätnyt tehdä nollatreenin 16-esteelle asti, eikä sen olis TODELLAKAAN pitänyt olla mitenkään mahdotonta, koska sen radan vaikeimmat kohdat alkoi vasta siitä eteenpäin ja sitäpaitsi me oltiin jo kerran sitä treenattu, haloo! Noooh. Eihän siinä muuten mitään onkelmaa ollutkaan, mutta jostain ihmeen syystä mun koira ei enää osaa poispäinkäännöstä. Se lähti JOKA KERTA lukemaan sitä varmaankin jonain takaaleikkauksena, koska lähti kiertään aivan väärää siivekettä. No siihen se meidän nollareeni sitten kosahti, vaikka muuten pätkä meni ihan hyvin, jopa hypyn ohitus kepeille mennessä ja poispäin käännös kepeiltä putkeen. Harmillista.

Tämän jälkeen yritin vielä kiukuissani väkertää sitä radan vaikeinta kohtaa ja eihän siitä mittään tullu. Koira säntäilee sinne ja tänne väärille esteille ja sitten ahdistuu kun ei saakkaan tehdä ihan mitä itse tykkää ja sitten ei voi tehdä enää mitään eikä ainakaan reagoida ohjauksiin. Puuh. Treeni loppui sitten melko ärtyneissä tunnelmissa, mutta joskus näin. Ei aina jaksa yrittää väkisin vääntää jotain onnellista hymyä naamalle ja lopettaa treeniä hyvään juttuun jos koira tekkee mitä sattuu! Jälkeenpäin ajateltuna kuitenkin sitä vikaa pitää aina itsestään ettiä: Lyhennä treeniaikoja, malta lopettaa ajoissa! (Vaikka kai ton tasoisen/ikäisen koiran pitäis kestää vähän toistoa ja epäonnistumistakin?)

Raipan kans en tehny enää rataa, vaan pelkästään päällejuoksuja ja saksalaisia kertauksena sunnuntaista. Päällejuoksut sille on selkeesti jo avautunu, saksalaisessa vielä hakemista, siis ei ainakaan ilman verkkoja pysty tekeen kunnolla. Loppuun muutama toisto puomia. Kivasti se on ruennu katteleen sinne eteenpäin namikupille ja malttaa odottaa vapautuksen sinne:)

Huom huom muuten vielä sunnuntain Elina-antia, joka tuli eilen elävästi mieleen omassa koulutettavassa ryhmässäni: Jos koira häiriintyy edessä maassa tai apuohjaajalla olevasta lelupalkasta, korjaus ei tulisi olla lelun piilottaminen koiran näkyvistä vaan päinvastoin. Lelu laitetaan AINA näkyville koiralle ja sen on opittava, että tehtävä suoritetaan ja sitten pääsee palkalle. Raider näytti oppivan tämän yhdestä kerrasta (Beethoven:)), mutta erään ryhmäläiseni kanssa jouduttiin todella tanistamaan asiassa ja vielä jäi harjoittelun asteelle. Tällä kyseisellä koiralla on TODELLA korkea vire lelupalkalle päästessään ja selkeästi sen keskittyminen herpaantuu huomattavasti lelun näkemisestä tai siitä, että tietää sen olevan apuohjaajalla. Tässä siis itselleni taas hyvä oivallus kouluttajana, että palkan ollessa edessäkin keskittymisen pitäisi olla tekemisessä.

Eilen meni ilta pitkäksi treenien vedon jälkeen, joten päätin omieni kanssa tehdä ilman rataa jotain pikkutreeniä. Lucan kanssa tehtiinkin sitten tokoa vaihteeksi:) Ja nyt oli kyllä hyvä treeni, täytyy sanoa!
- Ruutua alkuun: Pitkältä matkalta lähetys niin, että ensin heittelin muutaman kerran putkiin ja sen jälkeen otin viereeni. Lähti hyvin heti paikantamaan ruutua kun kyselin muutaman kerran missä se on ja meni lähetyksellä lujaa suoraan hyvään paikkaan! JES! Sitten vielä yksi toisto palkalle ruutuun ja yksi toisto topin + maahan käskyn kanssa. Todella näpsäköitä kaikki!
- sitten luoksetulon stoppeja: suoralla ensin muutamia pelkkiä stoppeja ja niistä palkka. Ne oli ihan hyviä itseasiassa-->en lähe enää kikkaileen sen stoppikäskyn kanssa mitään vaan kyllä se on se käden heilautus mikä on ollutkin! Sillä on paras. Sit yhden kerran koko liike ja vielä seisomasta maahan, siitä palkka. Ihan oli hyvän oloisia toistoja kaikki. Tämäkin on oikeesti tällä erää treenitilanteessa ihan hyvien pisteiden arvoinen liike, vaikka se joskus tuntui että siitä ei tuu valmista koskaan! Mut tän liikkeen, kuten myös ruudun ongelma onkin nimenomaan se kisavire..
- loppuun vielä vähän metallia hypyn kautta. Se on kyllä kans kehittynyt ihan hyväksi yhtäkkiä:) Veikkaanpa, että suurin vaikutus on ollut sillä maasta nappaamistreenillä, jota oon kotioloissa tehnyt. Sen myötä Lucan asenne metallikapulaa kohtaan on muuttunu ihan täysin ja se nappaa sen maasta oikeasti mielellään! Siispä hyvä hyvä. Hassua, että jotenkin mulla olis oikeasti NYT paljon enemmän valmistautuneempi tai varmempi olo mennä kokeeseen kun silloin syyskuussa paaaaljon tiiviimmän treenitahdin seurauksena:D Ehkä se juju on ollut osaltaan myös siinä, et nyt on uskaltanu alkaa tekeen niitä liikkeitä enemmän myös kokonaisina, koska kyllähän sillä koiralla olis hyvä olla edes joku haju myös kokonaisliikkeestä ennen kokeeseen menoa. Ainakin Lucan kohdalla se on vaan hyvä asia, koska Luca on niinku juna: kun se jonkun homman hoksaa niin se menee sitten sitä raidetta pitkin hamaan tappiin saakka, myös vaikka toisin käskettäis:)

Sitten vielä Raideri. Sen kans päätin tehdä takanaleikkaustreenin, koska tajusin että se kuuluu myös niin perusohjauksiin ja en ollu sitä tehny vielä koskaan ennen:D Eli kolmen hypyn kaarroksiin takanaleikkauksia. Ensin palkka edessä hypyn takana ja sitten leikkauksen kautta putkiin. Hyvähyvähyähyvä:) Ei mittään ongelmaa ja kivasti kääntyy ja reagoi kuitenkin ilman, että jää kyseleen. Jee! Ja ps: Lähdöissä pysymisissä ei enää mitään ongelmaa! Tosi nätisti jää istua napottaan ja käskystä vasta vapautuu. Oliko se tosiaan viikko sitten kun niistä ei tullut vielä yhtään mitään?? :)
Leikkausten lisäksi taas puomia. Nyt otin jo sellaisia toistoja, että nostin koiran alastulon puoleen väliin. Kerran se pompsahti sieltä sivuun, mutta kun en tehnyt hetkeen mitään niin PERUUTTI itse oikeaan paikkaan:) Hienoja toistoja, ja nyt se nokkiminen on oikeasti jo sellaista nokkimista eikä etupään maahan liimaamista!

Huhhuijaa. Pää olis taas niin täynnä kaikkea uutta (JA VANHAA) treenattavaa ja intoakin olis niin kovasti, että välillä pitää jo vähän toppuutella itseään muistaan pitää myös kohtuu treenaamisessa:) Sitä helposti nimittäin vaan paahtaa kuukaudesta ja viikosta toiseen koirien kans tekemällä kaikkea eikä koskaan tuu sellasta kunnon palautumisviikkoa, mikä varmasti silloin tällöin olis myös koirille yhtä tärkeä kun ihmisellekin kaiken treenauksen keskellä. No nyt yritän pitää edes puolikkaan palautusviikon niin, että jätän huomisen treenin (agilityn osalta) väliin koska viime viikko oli melko aktiivista sillä saralla. Tiistaina treenattiin normaalisti omassa ryhmässä, torstaina Raiderin kanssa ProCaniksella ja Lucan kans hallilla, lauantaina Raiderin kanssa Elinan koulutuksessa ja sitten vielä sunnuntaina vähän lisää Raiderin kans Elinan silmien alla ja Lucan kanssa itsenäinen hyvä treeni Elinan radalla.

Aloitetaan Lucan kuulumisista. Parit kisat on käyty tässä viimeaikoina ja tulos on ollut melko surkeaa. Kyllä se on kai vaan myönnettävä, että ehkä siinä koiran kisapäässä on pikkasen oikeasti jotain parantamisen varaa koska kyllä se vaan edelleen tekee niin ihmeellisyyksiä siellä kisaradoilla, mitä en vois kuvitellakaan sen tekevän treeneissä:( Siis lähinnä nyt karkailee aivan kummallisille esteille tai ei tule ollenkaan ohjauksiin. Melko pitkään pistin toki tästä paljon omaankin piikkiini siinä mielessä, että oma ohjaus on varmasti mennyt monesti kisoissa yliyrittämisen puolelle.Viime aikoina olen siihenkin yrittänyt kovasti kiinnittää huomiota, että ohjaisin kisoissa ihan samalla tavalla kun treeneissä, eikä sekään ole hirveästi tulosta tuottanut:) Mutta noh, jos nyt ei ihan aleta synkisteleen niin on siellä kisaradoilla välillä kivaakin ja en mä sitä missään nimessä lopettamaan suostu, on se kuitenkin niin iso osa tätä harrastusta! Ja tulihan meille sentään silloin joskus aiemmin syksyllä se yksi nolla:D Nyt voisi sellaisen varovaisen tavoitteen asettaa Eckerön Loppiaiskisoihin, jotka todennäköisesti on meidän seuraavat, että yhtä nollaa lähdetään sieltä hakemaan!

Tokoa ollaan treenailtu hyvin hyvin olemattomasti, ja se kyllä vähän harmittaakin. Kesällä oli jossain vaiheessa jo niin hyvä tahti päällänsä, joka sattuneesta syystä lopahti kokeeseen:D Noh, mää en suoraan sanoen usko, että Lucalle tokotauko tekee lainkaan pahaa! Viikko sitten kun treenailtiin pitkästä aikaa Sinin silmien alla ja tehtiin kaikki voittajan liikkeet kisanomaisesti läpi niin kyllähän sinne ihan mukavaakin menoa mahtui mukaan:) Ainakin yksi liike on kehittynyt huimasti ja se on metallinouto! Ja jälleen kerran täytyy todeta, että seuraaminen Lucalla on aina hyvää. Kaukoihin kokeillaan nyt sitten JÄLLEEN KERRAN uutta tekniikkaa, koska se alusta takapään alla on osoittautunut todella hankalaksi häivyttää, vaikka sen kanssa tekeekin todella hyvällä tekniikalla. Tätä pitäis nyt tällä viikolla katsoa, kun on tarkoitus ainakin jotain olohuonetokoiluja kehitellä jos ei muuta. Kaiken kaikkiaan siis sen treenin jäljiltä taas tokostakin ihan ok mukava mieli, vielä kun saisi sitä joskus treenailtua. Noh. Aikansa kaikella ja tällä hetkellä on ehkä meneillään agilityn tehotreenikausi, tokoilla ehtii sitten taas keväämmällä:)

Sitten pikkuherra Raider:)
Raipan kans ollaan kyllä alkusyksystä (tai siitä kun pihatokot loppui) lähtien keskitytty lähes yksinomaan agilityyn. Pitäis tehdä paljon enemmän myös tokoa, jotta se ei jymähtäisi paikalleen samojen juttujen tekemiseen! Kun tuo oppii niin nopsasti, niin huomaan, että en itse pysy tahdissa mukana ja keksi tarpeeksi nopeasti uutta treentattavaa tai vie harjoituksia ehkä tarpeeks nopeasti seuraavalle levelille. Muuuutta no, tämä nyt on varmaan melko positiivinen ongelma, joten en jaksaisi siitä kuitenkaan ressiä ottaa. Tehdään sen mitä kohtuudella keritään ja aina kuitenkin niin hyvällä draivilla, että se on jo puoli ruokaa:) Nyt ensimmäisenä ainakin mieleen tulee ruutu ja oman piilotukset, joita ei oo ulkokauden loputtua tehty kertaakaan. Luoksetuloa on kaiken kaikkiaan otettu kaksi hurjaa toistoa sillon viime viikolla Sinin tokoilujen lopuksi:D

Agilityn suhteen vastaavasti ollaan kyllä todella kivalla mallilla. On se vaan huippua tuo pentutreenaaminen! En mää Lucan kanssa osannut semmosesta asiasta nauttia yhtään eikä nyt tietenkään ollut ylipäätään mitään hajuakaan mistään tekemisistäkään, ja niin no siis mehän alotettiin koko homma vasta kun Luca oli pari kuukautta vanhempi siitä mitä Raikku on nyt:) Eli melko erilaiset lähtökohdat kaikkeen on, plus että tuo koirahan nyt on jo itsessään melkoinen Beethoven, niinkun tässä on todettu. Ohjaustekniikoita ja estetreeniä on vaan niin hirveen kivaa tehdä, että tuppaa jäämään sellaiset "pikkujuttujen" kuten kontaktien ja esmes lähdössä pysymisen treenaukset kokonaan taka-alalle:) No viime torstaina saatiin tuossa lähdössä pysymisessä semmonen palautus maan pinnalle, kun ProCaniksella Maria sanoi, että "kyllä nyt herranjumala viiden kuukauden ikäisen pennun pitää jo osata lähdössä pysyä!".. Nooh. Sitä treenattiin sitten torstain reeni ja sen jälkeen kotona erinäisissä tilanteissa muutama kerta. Sitten viikonloppuna Elinan treenissä siinä ei enää ongelmaa ollutkaan, joten täytyy taas todeta, että oppiihan se kun sitä opettaa!

Estehakuisuus on tosi kivalla mallilla, joskin sitä ei olla nyt pariin treeniin otettu, siis eteen irtoamista hypyille. Viime viikon tehotreenissä ovat olleet saksalainen ja päällejuoksu. Elinan sanoin nää on sellasia kokeneen ohjaajan tärkeimpiä pennulle opetettavia tekniikoita, koska niissä ohjaus ei niin suoranaisesti ole luettavissa ohjaajan kehon liikkeistä ja omasta etenemisestä vaan periaatteessa koira hyppää ihan eri suuntaan mihin ohjaaja liikkuu.. tai lähes ainakin. Viime kerralla mainitsemiani "perusohjauksia" me ollaankin treenailtu kivasti ja niihin tulee kivasti joten nyt on hyvä kuulemma keskittyä näihin, ja tehdä niitä paljon verkoilla, että sais aina edetä täysiä itse eikä tulis niitä vääriä toistoja silti. Näin koira oppii alusta alkaen siihen että en jää varmisteleen ja se silti suorittaa hypyn joka kerta.

Loppuun vielä muutamia satunnaisia oivalluksia joita on viime aikoina tullut eteen, suurin osa viikonlopun Elina-antia.
- saksalaisessa älä yritä mennä liian pitkälle viemään takaakiertoon vaan lähetys sinne tulee RIMAN PUOLIVÄLIN KOHDALTA! Vaan niin voit keritä sinne missä pitäisi olla kun koira kääntyy.
- päällejuoksussa lentävän lelun paikka on viistompana ja kauempana hypystä mihin oon sitä heittänyt!
- vahvistuksena aiempaan tiedän, mutta en toteuta-ajatteluun: VIIMEINEN ASKEL KOHTI ESTETTÄ (joka suoritetaan suoraan)
- Muista, että jokaiselle esteelle ei tarvi eikä pidä viedä ihan loppuun asti, myös lähetystä voi käyttää kun koira osaa hakea esteitä! --> lähetyksiä vois treenata joku kerta myös Lucan kans niin, että itse liikkuu jo toiseen suuntaan

Noh, ei niitä nyt enempää taas tullutkaan mieleen.. Mutta paljon on päässä raksuttanut tämän syksyn aikana, sen voin sanoa! Ja se, mistä tulen kokoajan varmemmaksi, että on erittäin toimiva tapa opettaa pentua/ aikuistakin aloittelevaa koiraa ilman hyppyjä ja toisaalta aloittaa hypyillä treenaaminen tarjoamisilla. Vastaavasti taas etenemisen opettamisessa luotan siihen ajatukseen, että paljon palkkaa eteen ja koira saa aina suorittaa sen esteen mikä sen edessä on, ellei toisin AJOISSA kerrota. Tätäkin pitää tietysti vahvistaa tarpeeksi, jotta sitten toimisi. Eli paljon vain sitä omaa ajattelua ja itsevarmuutta tekemiseen koiralle heti alusta alkaen niin oma työ helpottuu jatkossa, ehkä:) Tämmöstä tällä kertaa.

Sateinen ilta Turkkuses

Huippua päästä treenaileen Elinan huippuoppiin! Vähän tietty tuo matka on pitkä tunnin takia ajettavaksi sateisena ja SYSIPIMEENÄ syysiltana, mutta ei kyllä silti harmittanu yhtään, oli niin kivaa! Ja tietty kun oli myös matka- ja treeniseuraa niin siinähän se menee melko mukavasti.

Noniin. Kuten totesin kotimatkalla Marjalle niin Elina puhuu niin paljon, että oikeesti pitäis olla joku nauhuri että muistaisi puoletkaan:) Mutta koitan nyt kirjoittaa tätä treenpipäiväkirjaa tänne niin jospa jotain jäis edes myöhempiäkin aikoja varten mieleen.
- Opeta pennulle ensiksi vain kaikki perusohjaukset kuten valssi, pakkovalssi, takanaleikkaus, päällejuoksu, sylkkäri, persjättö.. ajatuksena se, että ensin keskitytään niihin ohjauksiin joissa koiraa ei jarrutella tai joissa se ei mene mun selän takaa.
- ylipäätään tässä vaiheessa ei tehdä vielä mitään jarruja, vaan opetetaan koira reagoimaan ohjauksiin. Muuten tulevaisuudessa ei ole keinoja jarrutella sitä tarvittaessa jos se on jo pentuna opetettu jarruttamaan jokaiseen valssiin jne..
- Palkka tulee aina ohjauksista! Siis ei niin, että tehdään vain joku pätkä ja sitten palkka, vaan pitää suunnitella etukäteen mistä se palkka tulee ja ITSE JATKETAAN OMAA LIIKETTÄ PALKAN JÄLKEENKIN!
- Jos koira ei suorita jotain estettä tai tule johonkin ohjaukseen niin sitä ei koskaan päästetä läpi vaan alusta alkaen vaaditaan suoritusta. Siis: jätetään ohjaus päälle niin kauan että suorittaa, jos vilahtaa selän taakse pyöräytetään takaisin eteen jne..
- nyt hakee todella hyvin jo esteitä suoraa ja takaakierroista. Viistohyppyjen tarjoomisia saa nyt vahvistaa enemmän. HUOMHUOM! millä ohjataan koira jyrkälle viistohypylle? Ei kädellä vaan hypyn puoleisella jalalla:) Viimeinen askel kohti estettä.
- Ohjaa Raideria niinkun Lucaa, ts. niinkuin aikuista koiraa!

Jooh, kyllähän tuossa oli jo hirmuisesti tärkeetä asiaa, ja varmaan puolet meni ohi.. Mutta kaiken kaikkian aivan hirmukivaa tehdä mitä vaan kun tuo tuntuu oppivan kuin itsekseen:) Tietysti nyt tällaista hehkutusta saa harva se päivä lukea vähän joka tuutista esim. facebookissa, ja ainahan se onnistunut treeni oman koiran kanssa lämmittää mieltä kovasti! Mutta ei se vähennä silti yhtään sen arvoa että minulle tämä on taas ihan uutta ja erilaista kun on uusi koira:) Siihen kun vielä lisätään se, että en oikeastaan muista lähes mitään Lucan treenailuiden alkuajoista ja kun sen kanssa agility aloitettiinkin vasta paljon myöhemmin, reilun puolen vuoden iässä niin ei se ollut ihan samanlaista kuin pikkupikkupenskan kanssa tekeminen. Eikä tietty ollut siinäkään mielessä, että silloin itsellä ei ollut yhtään mitään käsitystä siitä, mitä koiralle pitäisi/mitä haluaisin sen oppivan ja millä tyylillä vaan oikeastaan vaan menimme treeneihin ja teimme sen mitä Marja sanoi sen enempiä ajattelematta:) Siitäpä se ura alkoi sitten pikkuhiljaa urkenemaan pala kerrallaan. Täytyy kyllä myöntää, että kyllä tuokin, että toimii itse myös kouluttajana on varmasti kehittänyt meikäläisen agilitysilmää ja tietotaitoa huomattavasti! Ja tämä on siitä hauska laji, että siinä voi oppia ihan hirveästi asioita myös vain katselemalla toisten tekemistä:)

Eli agilityn osalta treenimotivaation voisi sanoa olevan huipussaan tällä erää taas ja se kyllä koskee myös Lucaa! Tiistain treeni nyt ei ollut mikään taidonnäyte, hieman sellaista vallatonta haahuilua osin, mutta kuitenkin myös hyviä pätkiä ehdottomasti. Ja sunnuntain kisoja odotan tooosi innolla, viime kerrasta on taas niin pitkä aika. Tämän kummempiin analysointeihin ei tällä kertaa kykene. Tiedustan kyllä itsekin sen asian, että teille muutamille lukijoille olisi ehkä kiintoisampaa luettavaa jotkut muunlaiset kirjoitukset kun nämä puhtaat treenivuodatukset, mutta minkäs teet. Mää oon tylsä bloginpitäjä kun pidän sitä lähinnä niinkun itteeni varten vaan joten mää kirjotan mitä milloinkin mieleen juolahtaa:)

Kahden kaupasta tulikin yksi hauskuutustreeni

No näinhän siinä kävi, että kun sitä Elinan koulutukseen pääsyä oltiin odotettu niinku kuuta nousevaa lähinnä Raikun kanssa niin eihän siitä sitten mitään tullu. Raider rupes oksenteleen la-su yönä ja aamuruoatkin tuli sitten pihalle samantien:( Sen jälkeen kaveri oli hyvin nuutunut ja nukkui vaan iltapäivään asti, jolloin piti lähtee koulutukseen. Elina sanoi heti, että ei kannata tehdä jos pentu on yhtään kipeä, kun voi yhdistää sitten myös niin äkkiä sen ikävän tunteen agilityn tekemiseen.
Ja tietysti nyt muutenkaan ei tuntunut kivalta lähteä ihan nuutuneen pennun kans tekeen joten ainoastaan Luca pääsi treenaamaan tällä kertaa.

Voin kertoo että harmitti, kun tosiaan me ei olla tuon kanssa käyty missään muualla ohjatuissa treeneissä kun kerran ProCaniksella ja oma tekemiseni on ollut hyvin sellaista rönsyilevää ja haahuilevaa, että vähän sitä mitä sattuu tuleen mieleen. Mutta kipee on kipee ja sille ei mitään voinut, onneksi nyt ilmeisesti päästään kumminkin tällä viikolla Turkuun Elinan oppiin, jos ei nyt jotain peruutuksia vielä tule..

Lucan kans oli kyllä joka tapauksessa niin kiva treenata<3 Vaikka se VÄHÄN vallaton olikin. Mjoo.. Kertausta siitä mitä jäi mieleen:
- Niistoissa vie käsi pidemmälle riman yli, jolla kerrot koiralle paremman ponnistuspaikan. Äläkä tee sitä heijaavaa liikettä, vaan asettele ittes heti suoraa siihen oikeaan kohtaan tekeen niisto ja lähde sitten pois alta:D
- pujottelu ansaestettä, kaksipäistä putkee vasten tuotti ekalla kerralla ongelman, josta vähän yllätyinkin. Yhdestä palkkauksesta kuitenkin hokas heti, ja tuli myös nätisti ohjaukseeni ansaputkensuun ohitse, kun vaan ajoitin sen oman liikkeen suunnan muutokseni oikein.
- A-lta jälleen yhden ansaputkensuun ohi olis pitänyt tulla tooosi lähellä oleville kepeille törkkäykseen. No ei tullu:D Tätä kohtaa hinkattiin kauiten, kuten varmaan kaikki muutkin treenaajat. Luca oli todella vallattomalla tuulella ja haki JOKA KERTA ensimmäisellä kerralla sen putken, sit vasta kepit. Kun vielä näiden keppien jälkeen oli poispäinkäännös melko kaukana olevaan putkeen niin tätä kohtaa todella toistettiin monta kertaa. Hienosti kuitekin kesti toistoja ja teki kivalla asenteella. Kepeiltä poispäinkäännös oli meille uutta juttua, joten sitä jouduttiin palkkailemaan pari kertaa. Ja siis ongelma ei ollutkaan se poispäinkäännös kepeiltä vaan se putkensuun löytäminen. Tässä Luca ja Reino tais olla treeniryhmästä ainoat, jotka lähti hakeen piiiikkusen kauempaakin muita esteitä ja putkensuita:D Noh, en tästäkään ollut millänsäkään koska jotenkin se oli niin huvittava koko tyyppi!
- Sellainen uusi "sääntö" tuli mun tietooni, että jos kepit mennään ns. kohti tyhjää ja niiltä käännytään 180 astetta taaksepäin, niin en voi jäädä kauas taakse keppien lähelle ja olettaa, että jos viimeinen väli pujotellaan musta poispäin niin koira osaisi kääntyä oikeaan suuntaan. Koska silloin koira näkee mut viimeisen kerran toiselta puoleltaan niin eihän se nyt voi osata:) Siksi vaihtoehdot tämmöisessä tilanteessa on joko sivuirrota kepeiltä reilusti ja jäädä siten kauemmas tai sitten mennä kolmanneksi viimeisen keppivälin kohdalle asti. Mielenkiintoista, ja kyllä mä tämän jotenkin alitajuntaisesti olin osannut itse ajatellakin, mutta en vain osannut kysyttäessä MIKSI se kääntyy musta poispäin kertoa sitä syytä:) On ne jänniä nämä agilityn salat!
- Jälleen kerran asia jota Elina painottaa usein koulutuksissaan: Oma liike on paras ohjaus ja vie koiraakin eteenpäin tehokkaimmin. Tämä tuli todettua kohdassa, johon olisi voinut tehdä niisto-persjätön ja sitten vastakäännöksen tai sitten niiston ja takanaleikkauksen. Tottahan se on, että tuossa jälkimmäisessä oma liike pysyy kokoajan vauhdissa joten koirakin ehkä liikkuu liukkaammin. Pitää vielä toisissa ratatreeneissä kokeilla molemmat vaihtoehdot!
- Radan toinen kohta, jossa Lucapoika päätti hauskuuttaa yleisöä oli sellainen kohta, jossa putki oli kyllä kieltämättä suoraa koiran nenän edessä, mutta niin kaukana ettei kukaan tainnut edes osata olettaa, että jonkun koira voisi sinne karata:D En osannut minäkään, mutta sinne män varmaan miljoona kertaa! Voi Lucaa:D No nyt en osaa sanoa oliko omassa ohjauksessani erityisemmin hirveästi pielessä mitään, mutta kun se kerran oli sinne viuhahtanut niin eihän sitä sen jälkeen pidätellyt mikään vaikka tein mitä. Tärkeimpänä muistisääntönä nyt ehkä itselle tämmöistä vastaavaa kohtaa ajatellen, että kun mun pitää vetää se mukanani ja kuitenkin työntää takaakierrolle, niin tarkkana, ettei itse peitä kokonaan sitä takaakiertohyppyä ja että katsoo sitä koiraa/kohtaa johon koiran haluan eikä ainakaan vilkaisekaan sitä putkea tai muuta ansaestettä.

Tällaista. Paljon taas mielenkiintosta asiaa ja huomioita, ja kiva reeni ylipäätään:) Mutta niinhän noi Elinan reenit kyllä aina oikeastaan on.. Elinan kommenttina Lucasta oli, että "Luca sanoo että mää olen vähän oppinu irtoomaan! Mä kyllä tykkään siitä tommosena, mun mielestä se on hauska!" No jaaa... :D Eikai tästä voi olla kuin samaa mieltä. Harjoittelulistalle kuitenkin sattuneesta syystä saatiin putkiansoista ohi tulemiset, eli kaikista edessäolevista putkista mennään johonkin muualle sekä kepeille törkkäsyt. Tänään siis innokkain mielin tekemään toinen treeni tälle radalle ja huomenna on Raiderin vuoro päästä tositoimiin!

Elossa ollaan

..vaikkei täällä blogin puolella ehkä siltä tunnukaan:/ Noo tämä blogipäivittely on nähtävä niin, että sillon kirjotellaan kun a) siltä tuntuu b) siltä tuntuu vielä siinäkin vaiheessa kun alan kirjottaan c) saan myös keskityttyä sen verran että kirjoitan. Kirjoteltavaahan kyllä olis, siitä ei jää kiinni:)

Lucan kans ollaan taas kisataukoiltu osin haluamattanikin kun tää syksy on ollut yhtä menemistä, siis lähinnä nyt muissa kun koira-asioissa. Mutta nyt alkaa taas tilanne normalisoituun ja palataan sille turvalliselle raiteelle, että viikonloppumenot sijoittuu pääosin koiratapahtumiin:D Itseasiassa harmittikin vähän kisatauon alkaminen kun edellisissä kisoissammehan me tehdä täräytettiin piiiitkästä aikaa nolla jopa! Että katotaan mikä on kisatatsi kun viikon päästä starttaillaan hallikauden ekoissa kisoissa Lempäälässä. Odotan kyllä innolla, on siinä kisaamisessa vaan jotain niin kivaa:)

Treenit meillä kulkee hyvin, ja on muistaakseni kulkenu jo jonkin aikaa. Tai sitten muistan väärin.. Mutta siis kontaktit on nyt nopeita, joskin tietysti se verottaa vähän niissä lipsumisissa. Mitään läpirynnimisiä ei kuitenkaan tuu joten mää oon ihan tyytyväinen. Muutenkin on nykyään kivasti kuulolla ja reagoi (reeneissä!) niin kivasti mun jarruihin, liikkeen rytmin muutoksiin ja kääntyilee väliin jopa oikein mukavasti mun silmääni! Kisoissahan on sitten asia täysin erikseen, silloin se on yleensä aina niin raivovireessä että kaarteet venyy ja paukkuu ja jokaisen riman kohdalla saa pistää silmät kiinni että mitä tapahtuu:D Näin vähän ehkä kärjistetysti. Mutta jos jotain aion ensi viikonloppuna pitää mielessä niin sen oman toimintani ennen radalle menoa, jota taas testasin meidän nollarataa ennen, ja näytti toimivan. Siis sen, että keskityn ennen rataa koiraan ja juttelen sille, pidän sen huomiota minussa.. Näin me lähdetään sinne ehdottomasti paremmassa vireessa molemmat ja mikä ehkä tärkeintä, tekemään YHDESSÄ.. Katotaan mitä ens kerralla tapahtuu, mut nyt mulla on taas se vakaa usko että tuo vaikuttaa!

Tokosta vain sen verran, että meidän täydellisesti penkin alle menneen kokeen jälkeen seurasi sellainen hienoinen totaalitauko tokosta hetkeksi. Yllättävän pian sitä kuitenkin taas löysi ittensä pyllerehtimästä kentältä ja reenailemasta niitä samoja liikkeitä mitä ennen koettakin.. Eli koetaso on nyt testattu, se ei ole häävi, mutta ainakin reenailua varmasti jatketaan. Se kun kuitenkin pääosin on ihan mukavaa:) Katotaan vieläkö sitä kokeeseen suostuu toiste itsensä nolaamaan ja mielensä pahoittamaan, mutta jos se tapahtuu niin sen olis varmaankin hyvä tapahtua kohtuullisen pian, koska muuten saattaa jäädä käymättä! Kyllä siellä takaraivossa kai kuitenkin vielä pieni kipinä on, että jos joskus Luksu pystyis tekeen koetilanteessa edes lähelle samanlaisia suorituksia mitä treeneissä hyvänä päivänä, niin kyllä niillä aivan kelpopisteet pitäisi olla otettavissa:)

Juniorin kans meillä menee mainiosti! Siis ja tarkoitan nyt niin Lucaa kuin itseänikin:) En olis uskonut miten hyviä kavereita niistä tulee niin äkkiä kuin on tullut! Ja Raider on aivan Lucan lumoissa, se ei toistaiseksi ole yhtään näyttänyt sellaisia piirteitä, että rupeisi kokeilemaan rajojaan. Se on hyvä, koska siitä Luca ei ehkä tykkäisi:) Ja myös perheen isännältä on muutamaan otteeseen tullut jotain muminaa siihen suuntaan, että "on se ihan hauska kaveri.." Joten rauha maassa ja kaikki hienosti tällä saralla! Kokoajan mua vaan tavallaan myös harmittaa kun sen pentuaika menee niin nopeasti ja kun se on kumminkin vaan niin hirveän lyhyt aika lopulta. Mutta yritetään nauttia silti vaikka on välillä myös niitä hetkiä kun se pentuelämä ei ole ihan niin ihanaa, kuten esmes ryminällä kaadetut vesikupit tai viherkasvit jne;) 
Raiderista ja sen kans tekemisestä mä kirjoitan ihan oman pätkän tässä heti kun vaan kerkeen. Katotaan tuleeko ennen joulua...:D Sunnuntaina ainakin treenaillaan molempien kanssa Elinan silmäin alla ja se on kiva juttu!

Kohti syksyä

Niin se vaan on, että kesä alkaa olla auttamattomasti lopuillaan ja taas mennään kohti pimeetä vuodenaikaa:/ Syksyhän on oikeasti tavallaan myös kivaa, ja varsinkin nyt on ollut vielä aivan mahtavat kelit, mutta se pimeys on jotain mitä en oikein siedä! Se vie kyllä niin energiatasot alas. Noh, nautitaan nyt kuitenkin näistä valosista aamuista ja illoista vielä niin pitkään kun niitä riittää! Toistaiseksi ainakin on vielä tuntuneet illat ihan mukavan pitkiltä työpäivän jälkeenkin:)

Kuukausi on mennyt niin älyttömän äkkiä, että vähän on jopa haikea olo sen suhteen. Pentu on siis tänään ollut mulla tasan kuukauden. Siitä ajasta on mennyt ikävän paljon päiviä myös huolehtimiseen ja murehtimiseen, sillä pennun kanssa ilmeni sellaisia inhottavia ongelmia, joita en olisi ikipäivänä osannut arvata tulevaksi:/ Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin toistaiseksi vakaa, ja toivotaan vain, että tulevaisuudessa saadaan elellä aivan rauhassa omissa oloissamme.

Meillä on kesän aikana menty itseasiassa jopa aavistuksen tokoilupainotteisella linjalla, ja varsinkin nyt Raiderin tulon jälkeen kun pikkupennun kanssa on niin paljon kaikkea pientä harjoiteltavaa sillä rintamalla niin myös Lucan kanssa tulee tehtyä huomattavasti enemmän:) Se on sinänsä ihan hyvä asia, että jostain ihmeen syystä tempaisin ja ilmotin meidät nyt pienen painostuksen alaisena syyskuussa tokokokeeseen:D Voi hyvänen aika, kaikkeen nolouteen sitä ihminen ittensä asettaakin! Määhän siis tiedän, että Lucalla ei ole voittajan liikkeet TIPPAAKAAN siinä mallissa, että niillä kannattaisi mihinkään kokeeseen edes lähteä ykköstulosta tavoittelemaan. Ja kun mulla taas on ollut vähän sellainen periaate, että tokokokeeseen ei lähetä ennenkun liikkeet ainakin teoriassa pitäis pystyä suorittaan kiitettävästi. Mutta se siitäkin periaatteesta sitten..

Noh, kai se on vaan ajateltava, että sinne mennään nyt kattoon tämän hetken taso ja sitten parsitaan taas lisää treeniä kasaan kun nähdään mitkä liikkeet pahimmin leviää (vaikka ne jo kyllä melko pitkälti osaan arvatakin).  Periaatteessa semmoiset liikkeet mistä pitäis pystyä ottaan hyvät pisteet on: paikkamakuu, seuraaminen, liikkeestä istuminen ja hyppynouto. Kaikki muu on aivan hänessä! Toki esim. kaukoja Luca tekee aivan äärettömän hienosti kotioloissa nyt, mutta koevireessä ja viimeisenä liikkeenä ei varmastikaan malta käyttää takapäätään.. että näin.

Agilityssä Luca väläyttelee silloin tällöin mahtavaa menoa, siis minun mielestäni:) Vauhti on ollut kesän aikana välillä oikein tosi hyväkin, ja treeneissä kaikki on tuntunut sujuvan jo jonkin aikaa. Mutta sitten on se meidän kisapeikko, että sitä nollarataa ei vaan pystytä tekeen. Ei treenitilanteessa, ei epiksissä eikä virallisissa. Oon kovasti koittanut miettiä, että kumman päästä se on enemmän kiinni?? Koska päästähän se kiinni on, se on varma. Kisoissa käynti on melko vähissä just sen takia, että sitä motivaatiota ei oikein ole kun ei tule tulosta. Vaikka esim. viime kisoissakin Tampereella ensimmäinen rata tuntui äärettömän kivalta, mutta sitten tulee niitä rimoja tai jotain muuta tapahtuu, AINA! Höh.

Pentu on kyllä osoittautunut aivan odotusten mukaiseksi, ellei jopa enemmänkin:) Äärimmäisen reipas ja energinen, ja niin äärettömän innokas oppimaan uutta ja tekemään mun kanssa kaikkea! Ei ole väliä onko kädessä joku resuinen vanha lelu vai nakinpala, aina tekee yhtä innoissaan:) Toisaalta on kuitenkin myös sillä lailla kiltti, että ei toistaiseksi ainakaan ole vielä onnistunut ärsyttämään vanhempia koiria pahemmin riehumisellaan eikä mene ketään ihan törkeästi riekkumaan. Niin innokkaana odotan tulevaisuutta, että millainen koira siitä kasvaa ja toisaalta tietysti myös yritän nauttia joka päivästä nyt, kun se on pentu. Vaikka se välillä tietysti vähän voimien päälle ottaakin kulkea pissa- ja kakkakoneen perässä huoneesta toiseen:D

Uutta meillä

No nyt se myrkyn lykkäs! Meille tuli reilu viikko sitten yömyöhäsellä tommonen musta karvapallo, joka muistuttaa epäilyttävästi Ronia ja Reinoo pienoiskoossa. Mää olin aluksi ihan että hyi minkä hajunen, mutta kun se oli niin reppana niin aattelin että kai se muutaman yön voi meillä punkata. Ei sillä kyllä ollu ees reppua mukana, että sillä mää ihmettelin kovasti miten se on oikeen lähteny liikenteeseen.. 

Mutta nyt on sitte menny jo vaikka kuinka monta päivää ja täällä se vaan hengaa edelleen! Mun mielestä se kyllä kasvaa epäilyttävää vauhtia. Nooo, oon mää oikeestaan siihen jo vähän tottunu, sen typeryyksiä on välillä ihan hauskaa seurata ja sitten kun se tekee emännän kans jotain NAURETTAVAN helppoja tokojuttuja niin mää pääsen kans aina päteen kaikella osaamisellani, se on parasta:) Mää yleensä aina esitänkin kaikki osaamani temput siinä taustalla kun ne näpertää vaivalloisesti jotain sivulletuloja ja istumista niin sitte määkin saan aina namia! Ja kyllä se oli muutamana päivänä tällä viikolla kattomassa vähän mallia ku mää menin aksaa. Niin mää sitte päätin että mää meen nyt oikeen näytöstyyliin, ja emäntä oli ainaki tosi ilonen ku mä tein kaiken niin hyvin, se on aina huippua! 

Se mua vähän ärsyttää kun aina ku meen johonkin ottaan päivä- tai iltalepoja niin se hiipii siihen mun selän taakse. Sitte se pistää kans siihen maate ja jotaki ynisee. No mää oon muutaman kerran antanu sen siinä olla ku kyllähän se kuitenki on ymmärrettävää että meikäläinen on kohtuullisen kova vahtikoira, että se varmaan vähä yrittää päästä mun kaveripiiriin. En mää kummiskaan vielä oo sitä ihan täysin hyväksyny, koska välillä se on myös aika rasittava ku se tulee mun eteen pomppimaan niinku joku vähäjärkinen. Sillon mää saatan sille näyttää vähä hammasta. Joku roti tässä hommassa on kumminki pysyttävä!

Katotaan ny kuinka kauan se meillä viipyy, Roni kyllä eilen kertoili mulle kauhutarinoita siitä, että samalla tavalla kävi Reiskanki kanssa. Että yks päivä se vaan tuli ja eikä oo sen jälkeen lähteny. En tiiä mutta jos se alkaa mua joka paikkaan seuraamaan niin mää alan ehkä käymään Ricon kans neuvotteluita josko se ottais sen hoiviinsa. Rico on kumminki semmonen vähä höperö vanha paappa jo niin se jaksaa leikittää noita toheloita. Ainaki siihen asti jos siitä tulis joskus yhtä järkevä ku esmes Ronista, niin kai mää sitte voisin sen kans joskus yhessä lenkillä käyvä tai jottain puuhastella. 

Tässä mää teen tokoo täydellisesti niinku aina niin kattokaa ny ku toi yks yrittää tarjota sivulle tuloo tuolla ihan väärällä puolellaki:D 

No meijän piti sitte istua nätisti rivissä ku emäntä halus ottaa kaikista koiristansa kuvan. Ricolla on vissiin jottain ongelmia tasapainon kans ku se on niinku Pisan kalteva torni!